|
Egyptiläis-suomalaista juhlaa
Hafla masreyassa epätodennäköinen osoittautui mahdolliseksi
KONSERTTI
Hafla masreya - egyptiläisen tanssin ja musiikin juhla
Kulttuuritalossa. Egyptiläisen Mahmoud Reda Troupen tanssijat, egyptiläinen
El Nugum-yhtye ja suomalaisen Masrahin tanssijat.
Jos kymmenen vuotta sitten olisi sanottu, että suomalaiset tanssijat tekevät
tasaveroisina itämaista tanssia yhdessä egyptiläisten kanssa, olisin todennäköisesti
tuhahtanut kyynisesti. Tällä pohjoismaisella mentaliteetilla, älkää viitsikö!
Niin vain kävi, että Kulttuuritalossa nähty egyptiläinen juhla Hafla masreya
osoitti epätodennäköisen olevan mahdollista. Ja jopa onnistuvan loistavasti.
Tarkoituksenani oli tässä arvioida ennen kaikkea egyptiläisten
miestanssijoiden taitoja, mutta taidankin päätyä suomalaisten
naistanssijoiden ylistämiseen. Sen verran uskomattomia sooloja ja tasalaatuisia
ryhmätansseja nähtiin. En enää ihmettele, että egyptiläisen tanssin
legenda ja suuri maestro Mahmoud Reda itse ehdotti tätä yhteisesiintymistä
suomalaiselle Masrahille.
On suoranaista luksusta, että suomalaiset pääsevät tanssimaan elävän
egyptiläisen yhtyeen säestämänä. El Nugumin muusikoiden soitossa rytmi elää
ja hengittää luonnollisena kiinni tässä hetkessä.
Meikäläisittäin vähän kornilta tuntuu syntetisaattorin käyttö jousia ja
erilaisia kielisoittimia korvaamassa, mutta se lienee yleinen käytäntö.
Yhtyeen sormisymbaalien soittaja Sayed Ibrahim yllätti esittämällä huiman
tanssin, jossa hän pyörii dervissien lailla koko numeron ajan hulmuttaen
kerroksittaisia värikkäitä hameita.
Mahmoud Redan suurissa ryhmäkoreografioissa näkyy egyptiläisen tanssin tärkein
olemus: elämänilo ja ulospäin suuntautuminen. Tanssi ja ruumiillisuus ovat
nautinnollisia asioita ja se välittyy aitoudessaan myös katsojalle. Myös
flirtti ja keimailu on sallittua.
Ryhmäteoksissa naiset ja miehet tanssivat yhdessä, mutta vailla fyysistä
kontaktia. Naisten liikkeessä käytetään kokonaisvaltaisesti kehoa ja
erityisesti lantiota. Miesten tanssi on maskuliinisempaa ja voimakkaampaa, mutta
pyöreys näkyy kuitenkin käsien kauniissa asennoissa.
Egyptiläiset miestanssijat pääsivät näyttämään omaa erinomaisuuttaan
keppitanssissa, jossa vaikutteita on otettu taistelulajeista. Tosin
vapautuneisuus ja elämänilo näkyy tässäkin tulkinnassa > -> keppejä
kalistellaan veljellisesti ja hymyssä suin eikä sotaisasti.
Hauskana erikoisuutena nähtiin puukenkätanssi, joka on egyptiläisten
variaatio stepistä. Puupohjaisilla sandaaleilla tanssijat tuottavat
paukuttelemalla rytmiä yhdessä yhtyeen kanssa. Miestanssijat soittavat
tanssiessaan lusikoita.
Illassa nähtiin myös pari teatterillista tanssinumeroa, joista Redan
koreografioima fellahi-tanssi muistutti huvittavasti Bollywood-musikaalien
tanssinumeroita!
Suurin osa tansseista oli Mahmoud Redan uusia tai klassikkokoreografioita
vuosikymmenten takaa. Niiden lisäksi pit> ää mainita Piritta Rantasen,
Peppina Lindforsin ja Sirke Seppäsen omat soolokoreografiat, jotka eivät
mitenkään kalpene egyptiläisten rinnalla. Lindforsin soolo on nautinnollisen
monipuolinen pienoistaideteos. Mutta erityisesti Sirke Seppäsen esitys oli
mykistävä dramaattisuudessaan ja ilmaisussaan, melkein nostaisin Seppäsen
koko illan loistavimmaksi tähdeksi.
JUSSI TOSSAVAINEN (Helsingin Sanomat 7.6.2004)
|
MATTI LIPPONEN |
|
