Kirjoittanut Tuija Rinne

Itämainen tanssi on saavuttanut laaja suosiota länsimaisten harrastajien keskuudessa. Suomeen itämainen tanssi on tullut kahta tietä: Yhdysvalloista ja toisaalta suoraan Lähi-idästä. vuonna 1893 Chicagon maailmannäyttelyssä Little Egypt -niminen ilmeisesti algerialainen tanssija esitti itämaista tanssia, ja pian monet amerikkalaiset tanssijat alkoivat esiintyä samalla taiteilijanimellä esittäen kuka mitäkin. Romanttiset käsitykset haaremilaitoksesta innoittivat koreografeja itämaisvaikutteisiin fantasiatansseihin, joista saivat vaikutteita niin länsimaiset kuin egyptiläisetkin tanssijat ja koreografit. Nykyään länsimaiset itämaisen tanssin harrastajat pyrkivät hankkimaan oppinsa suoraan tanssin kotimaista, erityisesti Egyptistä, joka on itämaisen tanssin maailman keskus.

Egyptissä tanssin arvostus on vaihdellut. Täysin hyväksyttävänä ja kunniallisena sitä ei kuitenkaan ole koskaan pidetty. Pääsääntöisesti ratkaisevaa on se, onko tanssi julkista. Privaattitanssi on hyväksyttävää, julkinen tanssi epäilyttävää. Tätä julkisen tanssin epäilyttävyyttä ovat monet tanssin ammattilaiset pyrkineet hälventämään. Ehkä merkittävin heistä on koreografi Mahmoud Reda, joka on vaikuttanut erityisesti egyptiläiseen kansantanssiperinteeseen.

Näin on syntynyt monia näyttämöllä esitettäviä kansantansseja, joilla kullakin on omat tunnistettavat piirteensä ja asunsa. Nämä kansantanssit kuuluvat jokaisen itseään arvostavan tanssijan ja tanssiryhmän repertuaariin, ja niitä on viime vuosina alettu esittää yhä enemmän myös länsimailla, jossa ennen ainoa tunnettu itämaisen tanssin muoto oli kaksiosaisessa asussa esitettävä estradi (tai kabaree) -tanssi. Tunnetuimpia ja eniten esitettyjä egyptiläisiä kansantansseja ovat kavaasitanssit, fellahitanssit, saiditanssit, milaya laff, haggala, bambuteija, nuubialaistanssit sekä Mahmoud Redan oma luomus andalusialaistanssit.

Näiden monien erilaisten tanssien joukossa (tässä on esitelty vain pieni osa) ja niiden helmenä on soolotanssi, baladi. Baladi on se, jota "kaikki" tanssivat. Sana tarkoittaa Egyptissä kotimaista ja kansanomaista. Yhteiskunnallisena ja poliittisena terminä baladi tuli ajankohtaiseksi englannin miehityksen aikana viime vuosisadan lopulla. Tanssitermi siitä tuli ilmeisesti juuri tuona samana aikakautena ('tanssi' on arabiaksi raqs). Samoihin aikoihin egyptiläiseen musiikkiin tuli vaikutteita lännestä: esimerkiksi hanuri viritettiin arabialaiseen musiikkiin soveltuvaksi. Hanurista tulikin juuri baladitanssin oma soitin. Hanurisoolo (taqsim accordeon) on yksi estraditanssiesityksen osa, sen kansanomaisin ja toisaalta kaikkein herkin osa, jossa tanssija on omillaan, tanssii paikallaan tai liikkuu hyvin pienellä alueella kuten privaattitanssissa.

Egyptiläiset käyttävät termiä raqs sharqi ('itämainen tanssi') tarkoittamaan estradilla esittävää soolotanssia (toisaalta se tarkoittaa myös itämaista tanssia yleensä vastakohtana länsimaisille tansseille). Suomeen on vakiintumassa termi "estraditanssi". Estraditanssia sanotaan kuvaavasti myös fantasiatanssiksi, antaahan se mahdollisuuden koreografisiin kokeiluihin ja vaikutteiden imemiseen eri puolilta, yhtä hyvin omista kansantansseista (ja vieraistakin) kuin baletista. Estraditanssin pohja on baladitanssi, johon lisätään erilaisia aineksia kuten liikkumista suurella alueella, korkeille varpaille nousuja, koristeita ja temppuja. Estraditanssi on muuttunut aikojen kuluessa; sitä ovat kehittäneet alussa mainitut länsimaiset koreografit, mutta myös ja erityisesti egyptiläiset ammattilaiset itse. Valovoimaisimmat estraditanssijat ovat koko arabimaailman rakastamia taiteilijoita ja yhä arvostetumpia myös ulkomailla.

Estraditanssin arvostuksen lisäämiseksi Egyptissä joukko alan huippuammattilaisia, muusikkoja, tanssinopettajia, koreografeja ja esiintymispukusuunnittelijoita on perustanut aikakauslehden, joka on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Ryhmää johtaa Raqia Hassan, joka on saanut koulutuksensa Reda Troupessa ja erikoistunut sen jälkeen estraditanssin kehittämiseen. Raqian unelmana on tehdä Egyptistä itämaisen tanssin keskus myös egyptiläisten sydämissä.

Takaisin